Voi tätä vaikeutta...

Jännä juttu, kun tätä sivua aloin hahmotella, mielessä pyöri tuhat ja miljoona asiaa, mistä piti kertoa tässä, mutta nyt ne kaikki, jokaikinen asia on hävinnyt johonkin korvieni välistä. Tiiä sitten mihin lie kadonneet...
Ukko lähti kaupungille puolisen tuntia sitten suorittamaan elämäänsä kuuluvia velvollisuuksia, ja jäin vaihteeksi yksin kotiin. En valita, yksinolo on toisinaan ihan mukavaa, ja saa viettää laatuaikaa itsensä kera, mutta tosin kun sosiaalinen ihminen olen, olis ihan kiva vaikka jupista jonkun kanssa, tai tehdä jotain muuta kivaa. Mutta käyhän tämä näinkin.

Kelalle pitäisi täyttää opintotuen olosuhdemuutosilmotus, kuten aina, ei nytkään ole oikein selvyyttä lomakkeen täyttämisestä. Tai no, ei siinä lomakkeessa mitään hankaluuksia ole, mutta ne kaikki liitteet. Pitää nääs perua opintotuki siltä ajalta kun olen suorittamassa opintoihin liittyvää palkallista työharjoittelua...

On muuten erinomasen hankalata olla koulussa, kun tein töitä palttiarallaa 6 vuotta putkeen, ja kun siihen kylläännyin, hain kouluun. Toinen vuosi toki on jo menossa koulua, mutta silti työelämä oli jotenkin vaan enemmän mua itteeni. Ja arvatkaapa onko hienoa olla luokkakavereitani 9 vuotta vanhempi. Toisaalta on, mutta. Joidenkin kanssa on ihan eri planeetalta. Kaikki ne jutut mitä on ite kokenu lähes 10 vuotta sitten, on nyt näillä armailla koulutovereillani käsillä. Ja jotenkin se kai on jo joku perinne, että vannoo ettei itse ole ollut sen ikäisenä sellainen, kun ne on nyt. Niin no, lähes 10 vuotta sitten ei joka pojalla ja tytöllä kännykkääkään ollut...

Ja varhaisaikuisten seurassa oppii pahoille tavoille. Yleensä en niin hirveästi kiroile, kiitos aviomieheni, joka opetti mut olemaan käyttämättä voimasanoja, mutta nämä alaikäiset niitä viljelee ja jotenkin huomaamattani on taas sen sortin puhetyyli muhunkin iskostunut. Heikko kun olen.

Suunnatonta iloa ja viihdykettä mulle aviomieheni lisäksi tuo mun 6 pikkuruista hiirtäni. Ensin niitä oli vain 2, ja -toisin kuin kuvittelette, ne ei lisääntynyt keskenään- vaan hain kaupasta kolmannen, sitten neljännen ja sitten vielä 2 lisää. Älyttömän hauskoja tyyppejä ovat, ja jos niitä oikein alkaa analysoida, ovat kaikki luonteiltaan ihan erilaisiakin! No, ulkonäöltäänkin ovat erilaisia, vaikka joskus itsekin sekotan ne...
Ei tuu tv:täkään niin paljon kateltua kuin aiemmin. "Hiiritelkkari" on paljon kivempi, koko ajan tapahtuu jotain. Uusintojakin toki sieltä tulee, mutta pääosissa on silloin yleensä eri hiiret. En todellakaan tiedä miksi hiiriin ihastuin. Ne vaan ON.
Hippi Hiiri(rauhallinen typy, hieman pidempikarvaisempi kuin muut hiiritytöt)

Siiri Hiiri (rosvohiiri, hirviöhiireksi myös kutsutaan. Silti ihana!)

Minni Hiiri (Siirin ja Maisan hyljeksimä, aivan ihastuttava kiipeilijä!)

Rauha Hiiri (Millan sisko, varsinainen kiipeilijätypykkä ja vauhtihiiri!)

Maisa Hiiri (Sai nimensä lastenohjelman mukaan, ihana vekkuli!)

Milla Hiiri (Rauhan siskohiiri, kova nuolemaan ihmissormea!)

Sain luettua loppuun Lisa Seen kirjottaman Lumikukka ja salainen viuhka-nimisen romaanin. Se on vaikuttava! Se kertoo naisten elämästä 1800-luvun Kiinassa. Vaikka teos onkin fiktiivinen, niitä asioita on oikeasti tapahtunut Kiinassa. Jotenkin tuo Kiinalandia kiehtoo mua tavattomasti. Kantsii lukea moinen opus.
Toinen hyvä kirja mikä jäi mieleen, vähän samaa kategoriaakin, oli Geishan muistelmat, mistä on kuulemma tehty leffakin. Sen haluaisin nähdä.

Ja kun kirjoista on puhe, Tim LaHaye ja Jerry B. Jenkins on kirjottanut kirjasarjan Kadonnut maailma. Kolmatta osaa luen siitä, jäljellä on vielä 10. Aihe on mielenkiintonen, siinä tosiuskovaiset katoaa yllättäen, ja jäljelle jääneet ihmiset yrittää rämpiä eteenpäin ilman läheisiään, joku tulemalla uskoon ja tutkimalla raamattua, joku kieltäen Jumalan olemassa olon...Kadonnut maailma onkin se maailma, johon jäljelle jääneet on jääny. Kadonneet taas on ylöstemmattu. No, huonosti tämä selitetty, mutta uskokaa pois, hyvin kirjotettua tekstiä on nämä kirjat!

Joo ja kyllähän minä teen muutakin kuin luen. Viimeaikaiset projektit on ollut magneetin tekoa ja muita puusta veistettyjä juttuja. Aika kuluu niiden parissa ihan mukavasti ja joskus jopa selviää ilman haavoja. Täytyis saada vielä pari työkalua, niin homma alkais pelittään oikein kunnolla ja sais nopeesti sarjassa tehtyä niitä vehkeitä. Tässä muutamia esimerkkejä taidonnäytteistäni:
Djembe, eli afrikkalainen rumpu