...nimittäin kun jouduin käydä Hatanpään päivystysasemalla...
Okei, aletaan alusta. Kävin sillon viikko sitten kirurgisessa toimenpiteessä, ja siihen leikkaushaavaan laitettiin 5 tikkiä, jotka sitten eilen perjantaina poistettiin lääkäriasemalla. Sairaanhoitaja laittoi laastarin vaan päälle, ja lähetti kotiin.
Yön aikana leikkaushaava sitten repes, putsasin sen putsilapulla kun semmosia sattu oleen, ja laitoin uuden laastarin ja lähdin päivystysasemalle, jossa jonotin (AAARGHHH!!) tunnin kirvelevän haavani kanssa. Lääkäri kutsui sisään ja sano ettei sille nyt tehdä mitään, ehkä sairaanhoitaja voi sitä jotenkin teipata, mee tonne kutoshuoneen ovelle istuun ja odottaan. Minähän menin ja onneksi aika pian tuli nuori sairaanhoitaja ja ällistyi, sehän on tulehtunut, mitäs hittoa, eikö se lääkäri sanonut mitään. Lopputulos oli se, että kolme perhosteippiä haavaan ja kotiin.
Anoppini kanssa äsken juttelin tästä puhelimessa, hän kysyi oliko kyseinen lääkäri tietyn niminen, sanoin etten tiedä, mutta kun anoppi kuvaili, totesin että pakko olla sama tyyppi. Eli tästä vois nyt päätellä sen, että Hatanpään päivystysasemalla lääkärit on järjestäen kaikki vittuuntuneita duuniinsa, eikä hoida hommiaan. Eipä ollut ensimmäinen kerta kun tunnen itseni huonosti kohdelluksi kyseisessä paikassa. Ja tuskin viimeinenkään kerta. Täytyy vaan toivoa että Hatanpään päivystykseen ei tarvitsisi mennä piiiiiiiitkään aikaan.
Väsymys on kyllä melkoinen, ja tota haavaakin vähän särkee...Täytyy mennä vähän huilaan, että illalla jaksaa mennä rakkaan aviomieheni keikalle! Paipai.
Okei, aletaan alusta. Kävin sillon viikko sitten kirurgisessa toimenpiteessä, ja siihen leikkaushaavaan laitettiin 5 tikkiä, jotka sitten eilen perjantaina poistettiin lääkäriasemalla. Sairaanhoitaja laittoi laastarin vaan päälle, ja lähetti kotiin.
Yön aikana leikkaushaava sitten repes, putsasin sen putsilapulla kun semmosia sattu oleen, ja laitoin uuden laastarin ja lähdin päivystysasemalle, jossa jonotin (AAARGHHH!!) tunnin kirvelevän haavani kanssa. Lääkäri kutsui sisään ja sano ettei sille nyt tehdä mitään, ehkä sairaanhoitaja voi sitä jotenkin teipata, mee tonne kutoshuoneen ovelle istuun ja odottaan. Minähän menin ja onneksi aika pian tuli nuori sairaanhoitaja ja ällistyi, sehän on tulehtunut, mitäs hittoa, eikö se lääkäri sanonut mitään. Lopputulos oli se, että kolme perhosteippiä haavaan ja kotiin.
Anoppini kanssa äsken juttelin tästä puhelimessa, hän kysyi oliko kyseinen lääkäri tietyn niminen, sanoin etten tiedä, mutta kun anoppi kuvaili, totesin että pakko olla sama tyyppi. Eli tästä vois nyt päätellä sen, että Hatanpään päivystysasemalla lääkärit on järjestäen kaikki vittuuntuneita duuniinsa, eikä hoida hommiaan. Eipä ollut ensimmäinen kerta kun tunnen itseni huonosti kohdelluksi kyseisessä paikassa. Ja tuskin viimeinenkään kerta. Täytyy vaan toivoa että Hatanpään päivystykseen ei tarvitsisi mennä piiiiiiiitkään aikaan.
Väsymys on kyllä melkoinen, ja tota haavaakin vähän särkee...Täytyy mennä vähän huilaan, että illalla jaksaa mennä rakkaan aviomieheni keikalle! Paipai.
Kommentit