...tai jotain sinne päin.

Kävin sitten eilen Hatanpäällä, oli oikein sovittu aika kirurgiseen toimenpiteeseen, joten tällä kertaa en joutunut jonottaan...Myöhemmin kyllä, mutta siitä enemmän edempänä.
Aluksi osastonhoitaja putsaili leikkauskohtaa, ja juteltiin siinä niitänäitä, oli ihan mukava täti. Kohta omalääkärikin tuli paikalle, omalääkäri myös on eri mukava täti, ja alettiin sitten puuduttamaan sitä leikkauskohtaa. Tädit jutteli osastonhoitajan pian alkavasta vaellusretkestä ja omalääkäri yritti alkaa hommiin, mutta totesi hetken päästä: " Kuulkaas nyt, mä en näe mitään"...Haavi kyllä räpsähti sekä itelläni että osastonhoitajalla välittömästi auki ja totesin hiukkasen jännittyneenä etten kyllä moista repliikkiä haluais kuulla leikkauspöydällä lääkärin suusta.
No, toimenpide sujui kaikkineen hyvin ja käväisin vielä omalääkärin huoneessa kuulemassa verikokeiden todellisen laidan, ne olikin ihan toista mitä sairaanhoitaja perjantaina sanoi niiden olevan. En tiedä pitäskös tässä olla ilonen ja helpottunut, vai huolestunut.
Läksin sitten kotiin, kieltämättä oli vähän vaikea ajaa autoa kun oikea puoli yläruumiista oli puutunut. Selvisin kuitenkin kotiin ja älysin ettei se omalääkäri antanutkaan mulle sairaslomalappua, vaikka siitä oli puhe.  Ja eikun arpomaan mikä puhelimen numerolistasta olevista lääkärinumeroista taas olikaan se oikea. 10.50 mieheni pääsi läpi puhelimella kuullakseen vaan että soitahan kymmenen minsan päästä uudestaan, kun alkaa kyseisen lääkärin puhelinaika.
Minuuttia vaille 11 soitin sit siihen numeroon, mieheni lähti kauppaan, ja jäin kotiin kuunteleen erityisen tuttua " olette jonossa, olkaa hyvät älkääkä sulkeko puhelinta"-nauhoitetta. 11.25 mieheni tuli kotiin ja kuuntelin edelleen samaa nauhoitetta. Kirosin ja manasin, suljin puhelimen ja koitin uudestaan ja olin helpottunut kun siellä joku vastasikin! Mutta eipä se ollutkaan omalääkäri, vaan ihan joku muu, ja sain kuulla että omalääkärin puhelinaika loppui juuri. Hieman kyllästyneenä sanoin tälle puhekumppanille että johan mä jo 26 minuuttia jonotinkin, ja selitin pikaisesti asiani. Vihdoin asia eteni, mua pyydettiin hakemaan sairauslomatodistus ennen kello 14ta toimistosta.
Todistus tuli haettua eikä edes tarvinnut jonottaa!

Eli nyt on sitten tiistaihin asti sairaslomaa, tai tiistaina pitää palata koulunpenkille. Poikkeuksellisesti tänään lauantainakin olis koulupäivä, mutta hihii, täällä mä vaan himassa olen! Kaikkea hyödyllistä taas pitäis tehdä, mutta... Eiku mietintätupakille. Paipai.