perjantai, 23. maaliskuu 2007

Turussakin voi olla kivaa

Tulipahan eilen käytyä Turkkusessa... Matka alko ihan hyvin, unohtu koululle tamperelaisen perinneruuan mustanmakkaran raaka-aineet, ja turkulaisethan siitä ei mitään tiiä...No, parin puhelun jälkeen onnistuttiin saamaan turkulaiset hakeen kauppahallista verta, ne kun ei sitä juurikaan käytä. Meidän piti siis tehä paikallisessa opinahjossa mustaamakkaraa. Tässä joitain fotoja kyseisestä prosessista...468199.jpg468201.jpg468204.jpg468205.jpg

Ekas kuvassa on joitain raaka-aineita, kulhossa on ainaki ruisrouhetta ja vettä. Tokassa kuvassa kutteroidaan massa, siellä taitaapi olla kaikki raaka-aineet jo tuossa kohtaa. Kovin punaseltahan tuo näyttää, en tiedä johtuko se siitä että turkulaiset oli ostanu poron verta, ei siis ollu ihan sitä mitä me pyydettiin, mutta...
Kolmannessa ja neljännessä kuvassa sit ruiskutetaan suoleen sitä makkaraa,se taitaa olla (ainakin vieraidemme) mielestä vaikein homma...

Juu ja koska turisteina siellä oltiin, niin piti käydä katsomas ne perinteiset turun linnat ja suomen joutsenet:
468219.jpg468223.jpg

Reissu oli kyl kiva, vaikka Turusta olikin kysymys...jotenkin aina näin tamperelaisena tulee oltua vähän nihkee Turkua kohtaan...
Tämmöttis...

sunnuntai, 11. maaliskuu 2007

Bla bla bla...

Voi myrkky ja nakki sentää. Mukavasti on kolme kuukautta täs vierähtäny ilman vuodatusta. Kaikkee onki ehtiny tapahtuun, luonnollisesti. Ukko kävi päihdekurssin, sen saman missä pikkuveljensä oli syssymmällä, siellä Lapualla, itte lintsasin koulusta aika paljon ja nyt arvelen että parin kuukauden päästä kun jotkut valmistuu, minä en. Mutta eihän tässä varsinaisesti kiire olekaan, sillä ois vielä vuosi aikaa tahkota koulussa jos niikseen tulee, mutta mitä nopeemmin, sen parempi. Töihin tahdon ma, koulussa käkkiminen on niin aunukselasta että!

Anoppilassa oltiin eilinen ja tää päivä, sit tulin kotiin ja vietin tietokoneella kotvasen ennen ku anoppi ja appiukko tuli meille iltateelle. On se vaan mahtavaa että on niiden kanssa tosi hyvissä väleissä. Oon sitä anopille ihmetellykkin, että miksei se oo semmonen perinteinen anoppi, joka puuttuu joka asiaan. Mutta näin on ihan hyvä.

Ei mulla oikeen toi juttu kulje, mutta käykeehän kahtomassa tämä jos kiinnostaa...

lauantai, 2. joulukuu 2006

Ja taas on joulukuu


Vastahan se vuosi sitten oli! Ja se joulukorttiprojekti on käynnissä, vasta 15 myyty ja 1000 piti tehdä, nippanappa 20 on valmistunut...Ei vaan ole ollut aikaa ja viitseliäisyyttä...höh.

Aika on kyllä ihan mukavasti vierähtänyt, tuli oltua kipeenäkin "vain" 6 viikkoa ja yritin siinä ohella käydä suorittamassa opintoihin liittyvää työssäoppimista siellä Saarioisten broilerteurastamolla. Sen kuusi viikkoa siellä olin ja pyysin siirtoa lämpimämpään duuniin, teurastamolla kun on +2 - +5 astetta "kylmää"! Pääsin sitten kahdeksi viikoksi sinne missä kesätöissä olin, skipossa, eli siellä tehään mikrokeittoja ja aterioita. Kivaa oli ja sinne meen taas tuonnempana!

Muitakin harrastuksia on tullut lisää, aloitin mieheni veljen vaimon kanssa Alfa-kurssin Vapaakirkolla, se on keskiviikkoisin ja 4 kertaa ollaan nyt kokoonnuttu ja kivaa on ollut! Meillä on tosi kiva pienryhmä ja ollaan kaikki "samassa veneessä". Mahtavaa!!!

Kaipa sitä pitää taas nuiden joulukorttien pariin palata, 18 kpl on tilattu huomiseksi...
Mui.

maanantai, 16. lokakuu 2006

Jee, hehkutusta!!!!

Nyt tuntuu siltä et voisin hehkuttaa omaa elämääni, kuin mahtavaa tää oikeestaan onkaan!!!! Takana ehkä elämäni rankimmista viikonlopuista, mutta toisaalta taas elämäni parhaimmista! Oltiin sukulaismiehen läheisviikonlopussa paljon puhutussa Minnesota-hoidossa. Aivan mieletön kokemus, niin hyvässä kuin pahassa. Opin tunteen kaikista eniten itseäni siellä. Omia riippuvuuksiani. Opin tunteen itseäni yhden viikonlopun aikana enemmän kuin reilun kuukauden pöpilässä olon aikana! Aivan mahtavaa tiedostaa mikä mulla on! Kaikista vaikeinta se kuitenkin on sanoa ääneen, että mulla on bentsoriippuvuus. Sitä mä pelkäsin pöpilässä, kieltäydyin ottamasta niitä, ja sit ku yhen otin, otin toisenkin. Ja kolmannen ja niin edelleen. Ja toleranssi kasvaa...Suoraan sanottuna mä en tiedä voinko mä enää luottaa mielenterveystoimiston lääkäriin, se kun on niin auliisti kirjotellut mulle bentsoreseptejä. Ja mä oon kiltisti kipittänyt apteekkiin koska lääkärihän ne on mulle määrännyt! Määrätä nyt bentsoriippuvaiselle bentsoja, hienoa! Sama kuin sanoisit diabeetikolle että syö tosta kilo sokeria! Nyt mä tarviin työkalut siihen et pääsen eroon bentsoista.

Mun hyvä ystäväni oli meillä tänään monta tuntia. Mulle tuli todella hyvä fiilis kun pitkästä aikaa sain jutella hänen kanssaan. Hän oli kihlattunsa kanssa muutaman kuukauden Floridassa ja nyt nähtiin ekan kerran reissun jälkeen. Oli aivan ihanaa nähdä ja jutella. Niin vapautunut olo. Ja nyt kun usko on tullut muhun, on ihana tietää että on olemassa yksi ihminen lisää jonka kanssa voi vapaasti puhua uskonasioista. Sanna, jos luet tätä, tiedoksi, että tykkään susta ihan valtavasti!

Ja toinenkin "ihme" on tapahtunut. Oon ystävystynyt mieheni veljen vaimon kanssa. Ennen ei juurikaan tultu toimeen, syistä tai toisista. Sit ollaan tultu toimeen, mutta oltu etäisiä. Mutta nyt, varsinkin viikonloppu osoitti sen, että oon ollut väärässä joskus. Mieheni veljen vaimon elämä ei oo ollut helpoimmasta päästä, ja helpotusta on haettu väärällä tavalla, ja nyt muhun on tullut sellainen luottamus, että uskon siihen että helpotusta haetaan jatkossa aivan toisin. Ja mä haluan olla edesauttamassa sitä. Ihan hirveesti mä en pysty tekemään mitään, ja mä ymmärrän sen nyt, että riittää että mä oon olemassa. Yksinkertaista! Ja ah, taas mä oon vapautunut!!!! IHANATA!!!!!

Suosittelen lämpimästi kaikille alkoholisteille ja heidän omaisilleen Minnesota-hoitoa Lapualla.

keskiviikko, 4. lokakuu 2006

Vajosin suohon...


...muutama päivä sitten.
En tosiaan tiedä mitä tässä on tapahtunut, mutta depressio iski jälleen, mikään ei huvita, mikään ei kiinnosta, suurinpiirtein kaikki pikkuasiatkin nyrhee. Rakas miehenikin on kysellyt mikä mua vaivaa, ja niistä sitten mainitsin, onneksi ilman mitään isompia riitoja käytiin läpi.
Eniten risoo tämä opiskelijana olo, kun tulee opintotuki ja asumislisä, siitä ei todellakaan jää jäljelle mitään!!! Pitää maksaa vakuutukset, puhelinlaskut, tv-lupa, ulosottajalle menneet laskut ja vuokrakin pitäisi maksaa! Mistä ihmeen rahoista?! Sossu ei tuu vastaan yhtään. Oon kuulemma tienannut kesällä niin hyvin, että niitä rahoja pitäs olla jäljellä! Ja kuitenki sossu tietää varsin hyvin että olin keväällä pari kuukautta sairaslomalla ja siitä kuukauden vielä sairaalahoidossa, ei se mitään halpaa ole eikä varsinkaan ilmaista! Kuukauden kun vietät suljetulla osastolla pöpilässä, laskut tulee himaan ja nekin ois tietty pitänyt maksaa kahden viikon kuluessa, milläs maksat kun opintotuki on lakkautettu ja itte kävelet pöpilän käytävällä odottamassa lääkitystä tai ruokaa levottomana. Että sitte ottaa pienen ihmisen päähän tämmöset asiat!!!! Opiskelijana olo ei todellakaan ole mukavaa, eikä pienet opintotuet varsinkaan motivoi opiskeluun. Ja vähän jos tienaa jollakin pienellä "nappikaupalla" niin sekin on Kelan ja sossun mielestä rikollista! Tästä on varmaan moni muukin ihan samaa mieltä!
Sairaslomalla edelleen olen, tää on ihan jees, ja tähän vois tottua. Suoraan sanottuna kouluun meno ei kiinnosta pätkääkään, eikä mun varsinaisesti tarvikaan mennä kun vasta 4.12. muistaakseni. Työharjottelu alkaa maanantaina, mistä tulikin mieleeni että täytyykin tästä mennä soitteleen tulevalle työnantajalleni...Mui.