Eilen olin anopin, appiukon, mieheni pikkuveljen ja kälyni kanssa mieheni keikalla Saalemilla. Musa oli hyvää, kouvolalaispastori puhu älyttömän hyvin, kaikki meni hienosti! Käly kävi juttelemassa seurakuntaan kuuluvan tytön kanssa ja mulle tuli tosi hyvä fiilis siitä! Semmonen rauhantunne, etten sanoin sitä osaa kuvata. Toivoakseni nyt kälylläni ja miehellänsä alkaa elämä luistaan parempaan suuntaan, vaikka asumuserossa ovatkin. Päihteetöntä elämää heille (ja meille) toivon, ja oikeastaan kaikille, tää on mahtavaa!!

Eilinen oli siis tosi ihmeellinen kokemus! Ite oon aika vaitonainen omista uskonasioistani, en tiedä miksen niistä osaa puhua, mutta eiköhän sekin aika tule vielä. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että aika lähellä olen.

No juu, tänäänkin on aika ihmeellinen päivä! Tasan kaksi vuotta sitten mut ja mieheni vihittiin maistraatissa. Voi, kuinka elämä onkin sitten muuttunut siitä! Onneksi parempaan suuntaan! Olin vielä työelämässa silloin, ja kun kerroin hyvissä ajoin pomolleni että menen naimisiin 24.9. perjantaina, ja haluan sen päivän luonnollisestikin vapaaksi, pomo totes siihen, että "mitä, tuut aamulla duuniin ja lähet sitten kato möttöselle ja meette sillon naimisiin ja tuut takas hommiin...". Joo-o.
24.9.2004 aamulla mulla oli kampaaja, jonne bestman ja tuleva aviomieheni mut vei, ja kaaso tuli kampaajalle omia aikojaan perässä. Mua jännitti älyttömästi, vaikka oli viileä syyskuinen päivä, hikoilin kuin tautinen. Kampaaja teki parhaansa, ja loihti mun puolipitkistä hiuksistani kauniin kampauksen. Sen homman jälkeen bestmanin kyydissä matkattiin kotiin pukemaan hääpukua ylle. Mulla oli käsittämättömän upea violetti hääpuku, lempivärini ja juuri sellainen minkä halusinkin! Tunsin itseni prinsessaksi, vaikka morsian olinkin... =)
Klo 13 alkoi Tampereen maistraatissa vihkiminen. Lyhyen kaavan mukaan mentiin, todistajina oli kaaso ja bestman, vieraina omat ja miehen vanhemmat. Toimitus kesti varmaan 5 minuuttia, ja kas, olimme aviopari!
Ihan tarkkaan en siltä jännitykseltäni muista, käytiinkö me ennen valokuvaamoon menoa legendaarisessa Pispalan Pulterissa, vaiko sen jälkeen, mutta snapsitarjotin katosi parempiin suihin aikas nopeasti ja ilosessa pikku huppelissa oltiin. Valokuvaamossa oltiin noin 30-45 minuuttia, oli tuttu ja ammattitaitoinen valokuvaaja, saatiin ihan kohtuuhyviä kuvia aikasex ja fiilis oli hyvä!
Viideksi muistaakseni oli vieraat kutsuttu hääpäivälliselle Lamminpäähän Sarininhelmeen, me (=minä, mieheni, kaaso ja bestman) oltiin ajoissa siellä, vaikka oltiin piipahdettu Lielahden valtion monopolikaupassa hakemassa muutama neuvoa-antava. Pitopalvelun tädit oli laittaneet oikein hyvää sapuskaa, possua, perunoita, kasvisgratiinia jne...
Bestman piti meille hääohjelmaa, mm. soitti kitaraa ja appiukko lauloi. Bestman piti myös japanilaisen teeseremonian, mikä oli ihan hauska kokemus, paitsi että tee oli ällöttävää, pthyih!!! Maistui kuulkaas ihan mädälle kalalle! Yäkh!
Juu, kyllähän siinä sit ravattiin vähän väliä ulkona tupakilla ja salahuikalla, minttuviinaa kiskoin että hengitys oli raikas, ja mummelini ihmettelikin että olinko käynyt hammaspesulla kesken juhlien... No tavallaan olin, juu... =)
Syömäkekkerit meni ihan hyvin, sieltä lähdettiin kotiin ja vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin kaupungille jatkoille. JeeJeessä käytiin ja varmaan jossain muuallakin, humalaisen olotilani vuoksi ei ihan hirveästi ole muistikuvia moisesta illasta... Aamulla herättiinkin sitten todella krapulaisina bestmanin alkovista parvisängyn alta, minä kissa-allergisena aivan tukossa, eikä ollut enää yhtään niin hilpeä fiilis kuin edellisenä päivänä...

Mutta siis 2 vuotta tässä on kivasti kulunut, välillä on ollut tosi vaikeeta ja helvetillistä, mutta niistä on toivottavasti opittu jotain. On kuulkaa hjuva fiilis!!!