Oltuani nyt vähän reilun vuoden pois viimeisimmästä vakiduunistani, oon alkanut näkemään aika kaameita ja ahdistavia unia kyseisestä työpaikasta. Kaikki siihen liittyvät unet alkaa jotakuinkin samalla tavalla, eli olen kaupungilla hengailemassa, kunnes huomaan, että kello on jo niin paljon että pitää mennä sinne töihin. Ja jostain syystä se myymälä on remontoitu ihan erilaisex siinä unessa, mut samat tyypit on siellä töissä. Sit iskee aina kauhee ahdistus siitä sinne menemisestä.
Tosiasiassa se paikka oli ihan jees duuni, oikeastaan paikkana paras missä ikinä oon ollutkaan töissä, siitä jo kertoo se että oon ollu siellä pisimpään töissä kuin missään muualla. Kyseessä on vanhaan kivitaloon rakennettu päivittäistavarakauppa, ns. kivijalkakauppa, tai niinku itse sanon, kyläkauppa keskellä kaupunkia.Toimenkuvaani siellä kuului kaikki myymälän työt, paitsi kassalla norkoilu. Ja ajelin myös pakettiautolla, Toyota Hiacella aamuisin ja aamupäivisin, vein koulujen köksän luokkiin elintarvikkeita, firmoihin juomia ja evästarvikkeita, ja vanhuksille kotiin muutaman päivän ruuat. Eritoten nämä vanhukset tykästyivät muhun, ja minä heihin. Muutama jopa on pyytänyt kylään työajan ulkopuolella. Ja myymälässä itsessään olin palvelutiskillä, myin kalaa, lihaa, leikkeleitä, pullaa, leipää ja leivoksia. Pidin einesitsepalvelutiskin järjestyksessä. Huolehdin vanhat tuotteet pois sieltä. Se oli mun valtakuntaani. Tulin herra kauppiaan kanssa eri hyvin toimeen. Rouva olikin eri juttu, tai kyllä me toimeen tultiin niin kauan kun älysin pysyä poissa hänen silmistään. Kaikella kunnioituksella silti, ei mulla pahaa sanottavaa ole. Piti vain oppia ymmärtämään pitkän linjan kauppiaita.
Mutta niissä unissa olen jatkuvasti ahdistunut, kun pitää mennä sinne töihin. Tosiaan se myymälä on remontoitu, on nykyaikaiset kassapöydät ja tiskit. Palvelutiski on kutistunut entisestään.
Viimeöisessä unessa mun piti jostain syystä mennä viemään kävellen eräälle vanhalle rouvalle parin päivän ruuat. Rouva oli kovin iloinen kun menin pitkästä aikaa sinne. Ostokset teki 38,40. Kauppias oli laittanut mulle mukaan vaihtorahan sataan euroon asti. Rouva kertoi elämästään ja sähläsi samalla rahojen kanssa. Olin poikkeuksellisesti tunnin siellä asunnossa, ja kun lähdin kiireesti takaisin kaupalle päin, aloin tarkistamaan vaihtorahapussukkaa, ja löysin sieltä yli 200 euroa rahaa. Joku oli tuonut torin laidalle pöytiä ja penkkejä, ja istahdin siihen laskemaan. Fiilikset oli sekavat, en tiennyt mitä piti tehdä, mennä palauttamaan rouvalle ylimääräiset rahat vai takaisin kauppaan ilmottautumaan. Rouva kauppias ilmestyi jostakin siihen torille ja päätin lähteä vanavedessä kohti kauppaa. R-kioskilta tuli Sanna, joka oli ollut kyseisessä kaupassa kassalla, mutta tällä hetkellä tosielämässä Floridassa. Sannalla oli Ärrän essu päällä, enkä voinut ymmärtää miksi.
Kaupassa kauppiaiden poika laski mun vaihtorahapussukasta rahoja. Nyt siellä olikin mukamas liian vähän rahaa. Epäilin suuresti että poika oli vaivihkaa laittanut omaan taskuun osan rahoista.
Ja kuten kaikki muutkin siihen kauppaan liityvät unet tässä viime aikoina, tämäkin päättyi samalla tavalla. Lähdin käveleen sieltä, tuumaten, että pankaa lopputili tilille, adios.
On noi unet kyllä ihmeellisiä. Miksi tämmöistä pitääkin ihmisparalle näyttää? Muutenkin pää on jo ihan sekaisin ajatuksista, ja sitten vielä unet käsiteltävinä. Jostain syystä jään vielä aina pohtimaan näitä uniani, että mitähän se ja sekin oikein merkitsee. Kirjahyllyssä olisi kyllä unien selityskirja, mutta koska laiska olen, en ole jaksanut avata sitä. Joten pohdin ankarasti. Blah.
Paipai.
Tosiasiassa se paikka oli ihan jees duuni, oikeastaan paikkana paras missä ikinä oon ollutkaan töissä, siitä jo kertoo se että oon ollu siellä pisimpään töissä kuin missään muualla. Kyseessä on vanhaan kivitaloon rakennettu päivittäistavarakauppa, ns. kivijalkakauppa, tai niinku itse sanon, kyläkauppa keskellä kaupunkia.Toimenkuvaani siellä kuului kaikki myymälän työt, paitsi kassalla norkoilu. Ja ajelin myös pakettiautolla, Toyota Hiacella aamuisin ja aamupäivisin, vein koulujen köksän luokkiin elintarvikkeita, firmoihin juomia ja evästarvikkeita, ja vanhuksille kotiin muutaman päivän ruuat. Eritoten nämä vanhukset tykästyivät muhun, ja minä heihin. Muutama jopa on pyytänyt kylään työajan ulkopuolella. Ja myymälässä itsessään olin palvelutiskillä, myin kalaa, lihaa, leikkeleitä, pullaa, leipää ja leivoksia. Pidin einesitsepalvelutiskin järjestyksessä. Huolehdin vanhat tuotteet pois sieltä. Se oli mun valtakuntaani. Tulin herra kauppiaan kanssa eri hyvin toimeen. Rouva olikin eri juttu, tai kyllä me toimeen tultiin niin kauan kun älysin pysyä poissa hänen silmistään. Kaikella kunnioituksella silti, ei mulla pahaa sanottavaa ole. Piti vain oppia ymmärtämään pitkän linjan kauppiaita.
Mutta niissä unissa olen jatkuvasti ahdistunut, kun pitää mennä sinne töihin. Tosiaan se myymälä on remontoitu, on nykyaikaiset kassapöydät ja tiskit. Palvelutiski on kutistunut entisestään.
Viimeöisessä unessa mun piti jostain syystä mennä viemään kävellen eräälle vanhalle rouvalle parin päivän ruuat. Rouva oli kovin iloinen kun menin pitkästä aikaa sinne. Ostokset teki 38,40. Kauppias oli laittanut mulle mukaan vaihtorahan sataan euroon asti. Rouva kertoi elämästään ja sähläsi samalla rahojen kanssa. Olin poikkeuksellisesti tunnin siellä asunnossa, ja kun lähdin kiireesti takaisin kaupalle päin, aloin tarkistamaan vaihtorahapussukkaa, ja löysin sieltä yli 200 euroa rahaa. Joku oli tuonut torin laidalle pöytiä ja penkkejä, ja istahdin siihen laskemaan. Fiilikset oli sekavat, en tiennyt mitä piti tehdä, mennä palauttamaan rouvalle ylimääräiset rahat vai takaisin kauppaan ilmottautumaan. Rouva kauppias ilmestyi jostakin siihen torille ja päätin lähteä vanavedessä kohti kauppaa. R-kioskilta tuli Sanna, joka oli ollut kyseisessä kaupassa kassalla, mutta tällä hetkellä tosielämässä Floridassa. Sannalla oli Ärrän essu päällä, enkä voinut ymmärtää miksi.
Kaupassa kauppiaiden poika laski mun vaihtorahapussukasta rahoja. Nyt siellä olikin mukamas liian vähän rahaa. Epäilin suuresti että poika oli vaivihkaa laittanut omaan taskuun osan rahoista.
Ja kuten kaikki muutkin siihen kauppaan liityvät unet tässä viime aikoina, tämäkin päättyi samalla tavalla. Lähdin käveleen sieltä, tuumaten, että pankaa lopputili tilille, adios.
On noi unet kyllä ihmeellisiä. Miksi tämmöistä pitääkin ihmisparalle näyttää? Muutenkin pää on jo ihan sekaisin ajatuksista, ja sitten vielä unet käsiteltävinä. Jostain syystä jään vielä aina pohtimaan näitä uniani, että mitähän se ja sekin oikein merkitsee. Kirjahyllyssä olisi kyllä unien selityskirja, mutta koska laiska olen, en ole jaksanut avata sitä. Joten pohdin ankarasti. Blah.
Paipai.
Kommentit