Muutamia aikoja tässä seuratessani aviomieheni peukaloiden nivelten paikaltaan menoa, tulen jatkuvasti vakuuttuneemmaksi siitä että itsellänikin on joku nivelreuma. Ainakin sormieni nivelet on tällä erää kovastikin turvonneet ja kipeät. Minkäs sille sitten mahtaa, varsinkin kun lääkäriin on aikastamoinen jono. Täytyy tyytyä kohtaloonsa vissiinkin.

Jotenkin tässä on päässyt käymään niin, että oli kyse mistä tahansa lääkäristä, täytyy jonottaa viikoista useisiin kuukausiin että pääsee kalliilla hinnalla sanomaan päivää tohtorille. Joulukuussa 2005 pääsin hammaslääkärijonoon, ja Tampereen kaupunki kovasti mainostaa hoitotakuutaan, eli asiakas pääsee puolen vuoden sisään aukomaan suutaan hammaslääkärille. No, tokihan soitin heti puolen vuoden päästä sitten siihen älyttömän kalliiseen Tampereen kaupungin palvelunumeroon, jossa jonottaminenkin - sielläkin - maksaa maltaita. Jonotin puhelimessa, kuuntelin ällöttävää liian kimeää musiikkia ja laskin minuutteja ja säälin lompakkoani. Vihdoin pääsin läpi kuullakseni karun faktan, sori vaan, ei se hoitotakuu ny kyllä yhtäänkään toteudu, oottele siä himassa vaan ku tulee kutsu hammaslääkäriin. Jos on jotain akuuttia vaivaa, mee sinne Hatanpäälle päivystykseen, kyllä ne siä laittaa sit vaikka väliaikasen paikan.
Hammaspäivystys on mulle kyllä tuttu paikka. Ja ne tosiaan laittaa sen väliaikasen paikan, mut ei pysyvää paikkaa. Jotenkin ristiriitasta, että ne sanoo että kuukauden päästä pitäs sit laittaa pysyvä paikka sen väliaikasen tilalle, mut me ei sitä tehä, ooksää jo jonossa, ai jaa, ei oo tullu viä kutsua, no emmää tiä sitte, pitäskö sun sitte mennä yksityiselle, se kyllä maksaa aika paljon, mut oottele ny sitä kutsua vaan, eihän sitä tiedä jos vaikka se tuleekin jo ens viikolla.
Joten se väliaikanen paikka saa pysyä siellä viisaudenhampaassa - mikä sekin on ihan hullua - kunnes joku Tampereen kaupungin ostopalveluyhteistyökumppaneista saa järjestettyä ajan. Niin, yleensähän ne viisurit poistetaan ja tästäkin on päivystyskokemus, ei mitenkään miellyttävä. Poskiluu murtui kun hammaslääkäritäti repi ja raastoi viisurin irti. Palkintona mulle oli sinisenmusta turvonnut poski ja entistä pahemmat säryt.
Juu sain sitten sen hammaslääkärikutsun ostopalvelupaikkaan. Jonotusta olikin sitten kestänyt 8 kuukautta. Menin sovittuna aikana hammaslääkäriin, täti vilkaisi legojani, nosti tuolin pystyyn ja antoi lapun käteen ja sanoi että kassan kautta ulos. Aikaa siellä vastaanotolla kului 3 minuuttia.
Tälle päivälle onkin uusi aika. Pitäisi vihdoin poistaa se viisuri, missä on nyt ollut 5 kk se väliaikainen paikka. Saas nähdä.